Tarvitsemme perheystävällisen Suomen!

Isänä oleminen on koukuttavaa. Se tekee sinut tarvituksi. Katsettasi, kosketustasi, ohjaustasi kaivataan. Lapsi pyytää syliin tai huutaa isiä katsomaan lumiveistostaan. Saan ihailla, leikkiä, lohduttaa ja olla läsnä. Elämäni tärkeimpiä tehtäviä.

Olen huomannut, että lapset peilaavat kasvaessaan itseään vanhempiinsa. Samalla sitä väkisinkin miettii minkälaisen esimerkin ja perinnön lapselleen antaa hoitaessaan yhteiskunnallisia luottamustehtäviä. Muistaako lapsi kenties vain poissaolosi ja sen, ettet ollut paikalla silloin kun jotain merkittävää tapahtui? Vai oppiiko hän kasvaessaan arvostamaan ponnistelujasi yhteisen hyvän eteen. Ehkä suhtautumiseen vaikuttaa se, miten politiikasta puhutaan kotona. Lapsuudenkodissani politiikasta puhuttiin avoimesti. Saattaa olla, että sillä on ollut vaikutusta siihen, että minä ja kaksi veljeäni seurasimme isäni jalanjäljissä mukaan kunnallispolitiikkaan.

Ihmisen kutsumuksen sanotaan olevan siellä, missä taidot ja motivaatio kohtaavat maailman tarpeet. Kaikki me politiikassa toimivat vanhemmat olemme nähneet ja kohdanneet maailman tarpeet lähellämme, kotona, lapsissamme. Monelle oman perheen merkitys ajaakin puolustamaan tärkeitä asioita politiikassa. Vanhemmuus koetaan tärkeänä motivaattorina parempaa tulevaisuutta lapsille rakennettaessa. Niin on myös omalla kohdallani.

Tänään perhearvojen puolustaminen on tärkeämpää kuin ehkä koskaan aikaisemmin itsenäisen Suomen historiassa. Syntyvyyden lasku ja huoltosuhteen heikkeneminen ovat seurausta yhteiskuntamme taantumisesta perhekeskeisyydestä kohti itsekeskeisyyden aikaa. Siksi tarvitsemme perhe- ja lapsiystävällistä politiikkaa. Omasta mielestäni parhaat perhepolitiikan asiantuntijat ja puolustajat asuvat lapsiperheissä. Siksi meidän isien ja äitien on lähdettävä myös liikkeelle. Siksi minä lähden liikkeelle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *