Pohjalainen mies – arvoineen ja karvoineen

Lakeus on pohjalaisten mielestä maailman kaunein maisema. Silmänkantamattomiin avaruutta ja riittävästi tilaa hengittää. Muutamat vuodet poissa lakeuksien ääreltä pääkaupunkiseudulla ja Satakunnassa merilakeuden laidalla ovat antaneet näkökulmaa elämään ja arvoihin. 

Muualla meidät pohjalaiset tunnetaan uhosta. Se on pohjalaista vinoilua, jossa haetaan toisten rajoja, ja jonka muut yleensä ottavat tosissaan. Se pitää kestää ja yrittää vastata näppärästi takaisin. Siinä taitaakin olla rehellisuuden ja vankkumattomuuden lisäksi yksi ominaisuus, minkä takia pohjalaiset pärjäävät myös politiikassa. 

Olen pohjalainen mies ja ylpeä juuristani, siitä että saan olla osa sukupolvien ketjua ja jatkaa juurevaa elämäntapaa. Viime syksynä usko muuttui näkemiseksi, kun perheemme palasi Etelä-Pohjanmaalle niiden maisemien äärelle, jossa ihmisen on hyvä olla. Itselleni sykähdyttävin lakeus on Lapuanjokilaaksossa, Kurjenluhdalla, jonka laidalla olen saanut kasvaa ja joka on minua kasvattanut. 

Jukka-Poika laulaa osuvasti: ”Pystymetsää, laakeeta peltoo – maisema herättää Jumalan pelkoo.” Etelä-Suomessa Pohjanmaata sanotaan Suomen raamattuvyöhykkeeksi. Sanonnassa saattaa olla perää ja olen vähän jopa ylpeä siitä. Näillä lakeuksilla kristillisyyttä ja sen kiistatonta vaikutusta alueen ihmisten tapaan elää ja nähdä maailma ei voida erottaa. Niillä on erottamaton ja peittelemätön vaikutus myös minuun miehenä, pohjalaisena ja vaikuttajana. Kaikki siitä eivät pidä, mutta minä olen pohjalainen mies arvoineen ja karvoineen enkä pyytele sitä anteeksi. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *