Hallituksen hullu vuosi

Reilu vuosi sitten istuin Etelä-Pohjanmaan keskussairaalan synnytysosastolla pieni tuhiseva käärö sylissäni katsellen television mykistetyltä ruudulta kuinka SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne marssitti hallitusneuvotteluihin nykyisen vasemmistohallituksen puolueet. Taisin kuiskata pienelle pojalleni, että saapa nähdä mitähän tästäkin vielä tulee.

Takana oli repivät vaalit, joissa oppositiossa marinoituneet vasemmistopuolueet lupasivat laittaa teollisuuden ja turvetuotannon polvilleen – Suomi näyttäisi muulle maailmalle mallia maailman kunnianhimoisimmalla ilmastopolitiikalla. Demarit kailottivat kuinka hoitajamitoituksen saaminen lakiin on ”pikainen toimenpide pienillä muutoksilla”. Samalla, kuin säestäen, Rinne lupasi eläkeläisille vappusimaa litkiessään satasen eläkkeeseen lisää. Tämäkin, vain käden käänteessä. Sanottakoon nyt, että kaikki sanat on syöty: ilmastoteot laahaavat, hoitajamitoitusta ei ole vieläkään laissa ja vappusatanen on peruttu. Tämä harmittaa erityisesti niiden eläkeläisten puolesta jotka uskoivat vasemmiston löysät puheet ennen vaaleja ja ovat nyt ehkä viettäneet keväänsä koronakaranteenissa.

Vaikka hallitustaivalta on nyt takana vasta vuosi, ministerit ovat vaihtaneet jakkaraansa kuin päiväkodin tuolileikissä. Pääministeri itse on eronnut annettuaan AY-taustan vaikuttaa valtion omistajaohjaukseen, Keskustan neuvotteluita johtanut Sipilä ei lähtenyt ministeriksi mutta nyt jo kepun uusikin puheenjohtaja on jättänyt paikkansa epäselvyyksien takia. Eikä tunnelma kahden päähallituspuolueen välillä näytä kuherruskuukaudelta, sillä jokainen virkamiesnimitys tehdään poliittisin perustein ja verissäpäin. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, hallituksen pelasti korona-kriisi, vaikka sama sähläys hallituksessa on jatkunut niin maskikauppojen osalta kuin ministeriöiden johtamistavassa. Jopa Tasavallan presidentti on joutunut puuttumaan peliin.

Uusi pääministeri Sanna Marin on näyttänyt jatkavan siitä, mihin edeltäjänsä jäi. Hallituksen kantavana ajatuksena tuntuu olevan, että valtion annetaan velkaantua holtittomasti ja rahaa jaetaan huolettomasti. Ja jos rahat sattuvat loppumaan, niin Euroopan Unioni voi lainata puolestamme lisää, sopimuksista viis, ja EKP painaa tarvittaessa vielä lisää rahaa.

Tämän hallituksen jäljiltä lastemme sukupolvet saavat ainakin 20 miljardin lisävelan taakakseen. Itse aion opettaa pojalleni, että elämä ei ole aina helppoa, eikä kaikkiin löysiin puheisiin kannata uskoa. Rahaa ei saada vain automaatista, sähkö ei synny seinässä ja maitoa ei valmisteta kaupassa. Meillä voi olla edessä vaikeat ajat jotka edellyttävät vastuullisuutta niin sanoissa kuin teoissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *