Ensin ne tulivat hakemaan..

Teksti on julkaistu konservatiivi.fi-blogialustalla.

”Ensin ne tulivat hakemaan sosialistit, enkä puhunut mitään, koska en ollut sosialisti.

Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysaktiivit, enkä puhunut mitään, koska en ollut ammattiyhdistysaktiivi.

Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, enkä puhunut mitään, koska en ollut juutalainen.

Sitten ne tulivat hakemaan minut, eikä ollut enää ketään, joka olisi puhunut puolestani.”

Oheinen runo sopii tähän päivään valitettavan hyvin. Kirjoittaja on saksalainen teologi, Martin Niemöller joka kohdisti sen saksalaiselle älymystölle heidän kyvyttömyydestään vastustaa natsien eri ihmisryhmiin kohdistamaa vainoa 1930-luvulla. Niemöller oli itse taustaltaan laivaston upseeri, palkittu ensimmäisen maailmansodan sukellusveneen kapteeni, joka kouluttautui papiksi sodan jälkeen. Niemöller oli alussa kannattanut kansallissosialismia, mutta jo 1930-luvun alussa kääntänyt takkinsa. Hänet teljettiin ajatustensa vuoksi Sachenhausenin ja Dachaun keskitysleireille vuosiksi 1938-1945. Hän lukeutui silloista Saksan luterilaista kirkkoa arvostelleen Tunnustuskirkon perustajiin yhdessä Dietrih Bonnhoeferin kanssa, joka teloitettiin natsien toimesta 1945.

Vaikka Suomi ei olekaan 1930-luvun Saksa, olen huolestunut niistä yhteiskunnallisesta ilmiöistä, jotka ovat saaneet valtion kontrolloimaan kirkkojen opillista keskustelua ja ihmisten varomaan mielipiteitään työpaikkansa tai urakehityksensä pelossa. Kulisseissa käydään voimakasta ideologista taistelua siitä, mikä maailmankatsomus saa määrittää sen ainoan totuuden 2020-luvun Suomessa – eikä kritiikkiä sallita.

Tilanne on kaukana aidosti vapaasta ja liberaalista länsimaisesta yhteiskunnassa jossa ihmisten perusvapauksia suojellaan yritysten, yksilöiden tai valtion kontrollilta. Juuri uskonnonvapauden sanotaan olevan tärkeä ihmisoikeuksien toteutumisen mittari. Voidaan sanoa, että uskonnonvapauden tila määrittelee, ovatko ihmisoikeuksiin kuuluvat sananvapaus, yhdistymis- ja kokoontumisen vapaus sekä uskonnonharjoittamisen vapaus totta.

Esimerkkejä kehityksen kulusta löytyy useita. Henkilökohtaisiakin. Kuitenkin ehkä räikein tapaus koettiin eilen kun valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen määräsi esitutkinnan kansanedustaja Päivi Räsästä vastaan hänen vuonna 2004 kirjoittamastaan tekstistä. Epäilty rikosnimike on kiihottaminen kansanryhmää kohtaan. Hämmästystä jo sinänsä mielenkiintoiseen asetelmaan lisää se, että poliisi oli jo aiemmin päättänyt, ettei tapauksessa ole tarpeen aloittaa esitutkintaa, sillä siinä ei ollut syytä epäillä rikosta. Mutta toisin kävi.

Koska nähtävästi Suomessa esitutkintakynnys ylittyy raamatun siteeraamisesta tai henkilön viisitoista vuotta sitten julkaistussa materiaalissa ilmenevästä ajatuksesta jättää se melko kafkamaisen tunnelman siitä mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan.

Palataan Martin Niemölleriin, joka kohdisti kritiikkinsä juuri saksalaiselle älymystölle, kulttuuriväelle, ehkä papeille ja piispoille.

Sananvapautta rajoitetaan, missä on kulttuurieliitti? Niemölleriä on toki siteerattu kulttuuriväen taholta viime aikoina. Esimerkiksi Sofi Oksanen siteerasi häntä nostaessaan esiin sanan- ja ilmaisunvapauksia sekä lehdistönvapautta ja toimittajien oikeuksia Aamulehdessä 20.10.2019. Suomessa meneillään olevaa sananvapauskeskustelua hän ei kuitenkaan kommentoinut muulla tavoin kuin viittaamalla ”eduskuntaan nostetuihin vihapuheen käyttäjiin ja syrjivän kielenkäytön normalisointiin”. Tuntuu kuin ilmaisunvapaus sallittaisiin vain niille, joiden ajatukset eivät aiheuta kulttuuripiireissä mielipahaa.

Aivan erityisesti olen ihmetellyt kirkon johdon hiljaisuutta koskien Päivi Räsäsen oikeustapausta. Onko syynä hiljaisuuteen pelko vai hyväksyntä? Molemmat vaihtoehdot heikentävät oikeusvaltion perustaa sillä mikäli emme vastusta johdonmukaisesti vääriä syytöksiä ja tuomioita myös niiden ihmisten kohdalla, jotka eivät jaa näkemyksiämme, heikkenee samalla myös omaa oikeisturvaamme.

Omasta mielestäni Niemöllerin runoa on vaikea ymmärtää kontekstissaan jos ei ymmärrä hänen teologista ajatteluaan. Surkuhupaisasti Niemöller toteaakin: ”Jeesuksesta on tullut hylkiö kirkossa. Ihminen on ottanut Hänen paikkansa valtaistuimella ja kieltäytyy tunnustamasta Hänen Sanaansa.”

Jos Niemöller eläisi 2020-luvu Suomessa, välttäisiköhän hän esitutkinnan?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *